Uuden kuolaimen kokeiluja ja Ypäjän kansalliset

Hups, taas kamalan pitkä postaustauko! Mutta nyt on vähän vähemmän kiireitä ja myös enemmän postattavaa, eli eiköhän tääki blogi joskus herää eloon. Oltiin parisen viikkoa sitten Ypäjällä kauden viimeisissä kansallisissa kisoissa, hyppäsin sen tutun 110 cm luokan. Justiinalla oli ennen kisoja melko pitkä saikku selän mustelman takia, ja yhden hyppykerran treeneillä päätettiin lähteä kisoihin. Tulos ei ollut paperilla huono; 5 vp. Yksi pudotus ja yksi yliaikavirhe, jonka sain ratsastettuani sadasosansekunnin yliaikaa. Paperilla ihan ok tulos, mutta hevonen ei ollut lainkaan hallinnassa. Ei verkassa eikä radalla. Justiina oli aivan liian pohkeen takana, ei ollut tuntumalla ja meni miten halusi ja minne halusi. Viime kisojen voiton jälkeen alkoi tuntua, että tässä ratsastuksessani on jotain järkeä, mutta nämä kisat olivat oikeasti huonoin 110 cm ratani.

Olin jo keväällä miettinyt, ettei tavallinen nivel meinaa riittää Justiinalle esteillä. Kokeilin silloin kierreniveltä, muttei sitten se vähän jäi. Kesällä Dumissahan Justiina vei mua ihan 6-0 ja otti kaksi alas, mutta sillon kovempi kuolain tuntui tyhmältä vaihtoehdolta sillä tamma jäi liian tyhjäksi edestä. Nyt Ypäjän jälkeen puhuttiin Erikan kanssa ja otettiin kumipelhamit kahdella ohjalla kokeiluun (hehheh, ht-net!). Hyppäsin kisojen jälkeen seuraavalla viikolla tuolla kyseisellä kuolaimella, Justiina vastusti sitä aika paljon ja jäi paikalleen esteen jälkeen. Ratsastin kuitenkin muutaman kerran sileällä tuolla kuolaimella, pitäen vipuohjan aika löysällä. Ja se toimi! Justiinaa olen muutenkin nyt ratsastanut paljon erilaisemmin, sillä tavalla että se suoristuisi, liikkuisi rehellisemmin ja pää olisi paljon alempana. Viime aikoina tamma on oikeasti ollut hyvä ja rento, eli tämä "tyyli" on siis toiminut! Jusu jo rakenteensa vuoksi tykkää jäädä kaulansa ihan liian ylös, jolloin selkä tippuu liikaa. Nyt olen ratsastanut tammaa tosi paljon eteen-alas-ajatuksella ja tämä toimi. Vielä pitäisi saada omat kädet vierekkäin. 

Hyppäsin seuraavanakin torstaina tuolla pelhamilla. Tehtiin ihan kontrollijuttuja, rentoa ja hyvää laukkaa ennen estettä. Jos tamma vähänkin rynni, niin siirsin käyntiin ja tultiin uudestaan. Tehtiin tätä niin pitkään ennen kun Jusu hyppäsi esteet rauhassa, ryntäämättä ennen tai jälkeen hypyn. Ollaan myös alettu harjoittelemaan laukanvaihtoja. Justiinahan kyllä vaihtaa esteradalla yleensä, muttei tee sitä pyynnöstä siellä missä haluan. Aika nopeasti tamma on ymmärtänyt niiden idean, vaikka jotkut vaihdot on kamalia pukkiloikkia, niin ainakin se tietää mitä pitää tapahtua ja sen laukan pitää vaihtua. Koulutunneilla ollaan tehty paljon esteratsastusta tukevia juttuja, puomeja ja rentoutta. Olen itsekseni ratsastaessa tehnyt aivan samoja asioita, ja huomaan kuinka hyvin ne ovat alkaneet sujua paremmin. Justiina on oikeesti rento, pystyn työskentelemään sen kanssa harjoitusravissa, tekemään rauhallisia nostoja, pystyn pyytämään ja vaikuttamaan avuilla ja kaikki tuo ilman että hevonen suuttuu!

Viime torstaina hypättiin taas, alkuun taas tuota hidastus käyntiin-harjoitusta jos Justiina vähänkin rynni. Lopussa tamma oli jo aika super, hyppäsi paljon paremmin kroppansa läpi ja todella, todella rennosti! Tuon pelhamin kanssa se kokoaa itse kaarteessa paljon paremmin, ja jää takasilleen enemmän kun nivelellä. Toki tavoitteena olisi siirtyä takasin niveleen jossain vaiheessa, mutta ei sitä tiedä palataanko siihen kuukauden vai vuoden kuluttua vaiko koskaan. Olen itse koittanut tehdä asiat mahdollisimman rennosti, rauhassa ja hermostumatta. Viime viikonloppu oli tammalla vähän rennompi, eilen ratsastin sen aikalailla läpi ja tänään myös. Eilen Justiina oli ehkä hieman liian jännittynyt, mutta tänään se oli jo todella hyvä! Ratsastin puomeja ympyrällä laukassa ja ravissa, rytmikäs rento askel kaarteesta ja rennosti puomin yli. Ja joka kerralla lähdettiin juuri siitä mistä pyysinkin. Tätä puomihommaa ollaan tehty koulutunneilla paljon, samoin laukanvaihtoja ja takaosakäännöskulmia. Eli neliöllä käänetään ikään kuin takaosakäännös joka kulmassa, parantaa ulkoapujen toimivuutta ja toivottavasti auttaa Justiinaa ymmärtämään radalla miten käännytään ulkoavuista.

Toivottavasti huomenna ja perjantaina hyvä meno jatkuu valmennuksissa, mutta joka tapauksessa pelhamista on ollut meille apua! Vaihtoehtoina olisi myös olleet mm baucher, mutta päädyttiin pelhamiin sen tasaisuuden takia. Kaksi ohjaa on myös tosi hyvä keino säädellä kuolaimen vipuvaikutusta. 

Viime estevalmennuksesta, jossa hyppäsin kolmatta kertaa tolla pelhamilla. Sori videolaatu!