Hyvin ja ei niin hyvin...

Vähän postaustaukoa, mutta on ollut vähän kiireitä.

Viime aikoina ei ole Jusulin kanssa hirveän hyvin sujunut sileällä. Tuntuu vaan että mä oon palannut alkeiskurssin tasolle ja hevonen riepottelee mua pitkin kenttää kattellen yläkautta silmiin. Oli niin lähellä etten keskeyttänyt viime torstaina kouluvalmennusta, koko mun heppamotivaatio on tällähetkellä ihan olematon mutta ehkä se siitä. Jusu on ollut hankala, jonka syynä mä en ole jaksanut ratsastaa sitä kun se on ollut niin hankala ja siitähän toi kierre vaan jatkuu. Kaiken lisäksi pidän vasenta kättä ihan liian mutkalla ja takana, joten se kuormittaa vääriä lihaksia ja mua oikeesti sattuu ratsastaa. Ja mulla on ollut huono ja täysin väärä asenne, ihailen kovasti kaverani Sofiaa kuka sai muutettua omaa asennettaan. Tällä hetkellä ratsastus on ollut mulle ollut vaan velvollisuus. Justiinaa käyn mielläni hoitamassa ja mielläni puuhailen sen kanssa, mutta selkään nouseminen on ollut ihan vasten tahtoani. Muokkaus - postauksen alku kirjotettu viime vklp, nyt jo hieman parempi motivaatio! :) 

Viime torstaina hypättiin hieman jumppasarjaa, Justiina oli aika vahva mutta parani loppua kohden. Älysin Erikan neuvojen avulla oikean esteistunnan. Mulla on aina hieman tapana röhnöttää hypyissä kaulalla, joka vaikeuttaa hevosen työtä. Ei jumppailtu kauhean pitkään, katsottiin vaan vähän miten tamma toimii. Sillä on ollut ennen tapana kiihdyttää jummasarjan loppua kohden ja kiirehtiä, ja niin se nytkin koitti tehdä. Piti vaan ottaa todella selkeä pidäte muutaman esteen jälkeen, ettei se tule liian kiinni viimeisiin esteisiin. Lopulta tamma ymmärsikin todella hyvin idean ja päätettiin lopettaa. Perjantaina ratsastin Justiinan kunnolla läpi, se oli ihan ok. Lauantaina menin taas aika kevyesti ja Tuulia oli kuvaamassa, laitan kuvia myöhemmin kunhan saan ne itselleni.

Kun muitakaan kuvia ei ole, niin tässäpä vuoden takanen kollaasi! Tuo loikkiminen toistui 2-6 kertaa joka

estevalmennus, sileällä en sentään tippunut. Onneksi ei ole enään tota satulaakaan. 

Sunnuntaina oli se kouluvalmennus, mikä oli ihan täysin epäonnistunut. Alotettiin ihan tavallisella alkuravailulla. Justiina vei mua ihan 6-0 ympäri kenttää keskiravissa. Tein siinä sen virheen että jäin vetämään ja kipeyttämään vasenta kättä, sen sijaan että olisin ratsastanut pohkeella (en kannuksella mitä yleensä teen!) ja tehden ihan pieniä pidätteitä. Mulle tuli vetokisa Justiinan kanssa kokoajan. Laukassa tuo näkyi sitten sinä, ettei hevonen kuunnellut ulkoapuja ja ympyrä paisui isoksi. Justiina ei myöskään ollut lainkaan tuntumalla eikä pohkeen edessä. Tossa vaiheessa oikeesti purin hammasta etten lopettaisi, ehkä kamalin tunne ikinä kun hevonen ei ymmärrä mitä yritän kertoa sille! Vasemmalle laukka meni sentään jotenkuten ok. Lopputunnista tehtiin kokoamisia, pienentäen ja suurentaen ympyrää. Jouduin tohon hommaan ilman jalustimia, mulla kun on tapana ratsastaa tukeutuen liikaa jalustimeen enkä näinollen istu kunnolla. Nyt meillä alkoi hieman sujuakkin ravissa, Justiina rentoutui ja tuli vähitellen myös sille ulkokädelle. Sain vasenta kättä normaalimaan asentoon ja alkoi hieman helpottamaan. Itseasiassa kokoamisissa ja lisäyksissä alkoi hevonen olemaan todella hyvä, normaali itsensä. Mentiin todella paljon oikeaan eli vaikeampaan kierrokseen, hyvä näin. Laukassa ei saatu ihan sitä rentoutta mikä on aina ollut, mutta paljon parempi Justiina oli kun alkutunnista. Ravi oli oikeasti todella hyvä lopputunnista, varsinkin verrattuna siihen alkutunnin räpellykseen. Kotiläksynä on ilman jalustimia menoa, ympyrän pienennystä ja suurennosta sekä parempi asenne!

Eilen oli vuorossa estetunti, maneesissa tälläkertaa. Tehtiin pitkille sivuille kaksi pystyä ja diagonaalille lankku. Ennen pystyjä oli muutamat puomit, eli tehtiin ns estesileä. Alkuverkkailujen jälkeen hyppäsin vasemmasta suunnasta puomia jonka jälkeen kolme askelta ja pysty. Jusulla oli sellanen päivä että se kovasti halusi koota itteään, joten tammaa sai kunnolla ratsastaa eteen. Muisteltiin viimeviikon oppeja. Kaarteessa sain ottaa tamman aika vahvasti takasin, mutta estettä kohden pitää tosi hyvin pohkeen lähellä ja ison laukan. Muutaman epäonnistuneen kerran jälkeen tuo onnistuikin ja vaihdettiin harjotukselle joka piti hypätä oikealta. Oikea on ollut meille tuo vaikea suunta, ja nytkin sain pitää huolen, että hevonen kääntyy varmasti hyvin. Ideana oli saada Justiinan hyppyä niin paljon hitaammaksi, mutta sen etujalkoja vielä nopeimmiksi. Sille meinasi hieman tuo pystylle hyppy jäädä ahtaaksi niin levennettiin hieman maalinjaa. Nostettiin lopulta pysty  isoksi, ja siinä sitten kävi niin että Justiina ei ehtinyt nostaa etujalkojaan tarpeeksi nopeasti enkä osannut auttaa sitä ihan 100%. Kolmannella kerralla se sitten alkoi luikertelemaan ja luulin jo että kieltää, mutta menikin paikoiltaan. Ei muuta kun este ihan pieneksi ja muutama kerta uudelleen, lopuksi nostettiin este takaisin ja kaikki meni hyvin kun autoin lähestymisessä oikein. Hypättiin lopuksi kolmen esteen rataa, johon kuului linjat ja diagonaalilla aaltolankku. Aaltolankku osoittautui aika haastavaksi, sille piti tehdä pitkä tie myöhään kulman jälkeen. Meinasin lähteä vetämään ulkoota, mutta sekin korjautui kunhan muistin pitää kädet vierekkäin.

Alla oleva video on radan lopusta, © Erika ja olen ottanut tuon koneen ruudun kautta, siksi laatu. 

Vielä pitäisi saada hyppyä hitaammaksi :)

Joku päivä ennen estetuntia treenailin itsekseni noita valmennuksen juttuja, Jusu oli aika kiva ratsastaa. Vähän häslä, mutta kuitenkin yhteistyöhalunen. Eikä edes riepotellut pitkin kenttää kun älysin puolpidätteiden avulla työskennellä. Keskiviikkona käytiin myös laukkaamassa pellolla ja siitäkös tamma tykkäsi. Pitää joku päivä mennä uusiksi! Maanantaina meillä oli vaan käppäilypäivä, kun laser- ja kraniohoitaja kävi sunnuntaina. Tänään oli taas pakko pitää kävelypäivä kun en bussilakon takia ehtinyt tallille päivällä ja illalla oli aikaa tehdä vaan kävelylenkki. Oikeastaan tänään olisi pitänyt olla koulutunti, mutta se jouduttiin perumaan Erikalle tulleen esteen takia.

Mutta nyt se asia mikä on syönyt motivaatiota ihan hirveästi... Meidän olisi pitänyt olla tänä viikonloppuna HIHSin Semifinaaleissa ja ensiviikonloppuna Ypäjä Horze Showssa. Molemmat jouduin perumaan,  ja vielä sellasesta syystä mikä ei ole kenenkään vika. Kuskin tänhetkinen terveys on siihen syynä, onhan nuo rankkoja matkoja varsinkin kun on jo suht iäkäs eikä pääse kisapaikalle yöksi vaan pitää edestakas ajella. Vituttaa ja harmittaa tietenkin tosi paljon, mutta kun ei ole kenenkään syytä tuo niin ei vaan voi mitään. En kuitenkaan ala maksamaan useita satasia muille ihmisille, jotta pääsisin kisoihin. Sehän olisi ihan älytöntä. Mutta pian kaverini heppa tervehtyy ja kuulemma päästään hänen mukanaan kisoihin. Ensi sunnuntaina kävellään Emman ja hänen hevosensa kanssa PunRalle joihinkin seurakisoihin hyppäämään 100-110 cm luokka. Parempi sekin on kun ei mitään, toivottavasti enskuussa kuskin terveys on jo parempi. :)