Mitä opin vuonna 2015?

Viime vuosi 2015 oli todella erilainen mitä muut aikasemmat. Mulla oli ensimmäisen kokonaisen vuoden oma hevonen, pääsin ulkomaille hetkeksi hevostelemaan ja opin jo ehkä vähän enemmän ratstuksesta ja muustakin hevostelusta.  Alla lyhyesti tiivistettynä suurimmat asiat mitä tuli opittua, kaikkea en todellakaan muistanut varmaan kirjoittaa mutta pääpointit siis.

- Opin myötäämään. Siis sileällä, nyt tiedän vähän enemmän miltä tuntuu kun myötään ohjalla ja pohkeella ja hevonen jää odottamaan! Viime aikoina opin ratsastamaan Justiinaa pehmeämmällä kädellä, myödäten tarvittaessa ja tamma alkoi liikkumaan entistä paremmin. Tämä on varmaan tärkein asia mitä koko vuoden aikana opin, sillä muuten käsi on kova ja joustamaton. Ennen en lainkaan ymmärtänyt miten, miksi ja milloin pitää hieman päästää ohjasta. Hevosta ei saa jäädä kannattelemaan, vaan hevosen on kannettava itsensä itse. Käden pehmeyteen vaikuttaa myös todella paljon käsien asento, nykyään pidän käsiä vierekkäin, ylempänä ja lähempänä toisiaan. Niin käsi on pehmeämpi hevoselle. 

- Opin sen, ettei esteratsastus ole pelkkää esteelle ohjausta ja toivomista ettei kuolla. Syksyn ja kesän aikana aloin arvostamaan enemmän siistejä ja tasapainoisia ratoja, hyviä hyppyjä, hevosen odottamista enemmän kuin sitä esteen korkeutta tai leveyttä. Vähitellen olen oppinut miten säädetään laukkaa, mitä teen kun paikka ei sovikkaan ja varsinkin sen tärkeimmän, eli sen että jokanen askel täytyy ratsastaa pohkeella ja ennen estettä täytyy pystyä hieman myötäämään ja hevosen pitää jäädä odottamaan. Viime lauantaina tuli muutama lähestyminen okserille, missä sain päästettyä kädellä estettä kohti ja Justiina otti rennompia hyppyjä.

Tässä Justiina hyppää vinosti

Tässä suoremmin, kuvat Laura

- Nykyään tiedän enemmän, miten päin hevosen tulee liikkua. Ennen halusin ratsastaa Justiinan (ja muutkin hevoset) tosi ryttyyn ja ylös, mutta syksyn aikana olen ymmärtänyt että hevosten tulisi liikkua ensin rennosti eteen-alas selkä ylhäällä, ja vasta sitten voi nostaa ylemmäs tarvittaessa. Varsinkin rakenteeltaan korkean, helposti jännittyvän, sählän, isokokosen ja herkän Justiinan kanssa on tämä todella tärkeetä! Nykyään koitan joka ratsastuskerralla ratsastaa tamman eteena-alas, jotta saisin säkää ja selkää ylemmäs ja takajalkoja alle. 

- Olen oppinut hevosen opettamisesta paljon. Koska Justiina on raaka ja vieläkin näin 9- vuotiaana osaamaton ja melko huonon tasapainon omaava, olen ymmärtänyt miten iso rooli puomi- ja sileätyöskentelyllä on. Puomille ja 130 cm okserille täytyy ratsastaa samalla tavalla, jotta saa mahdollisimman ison hyödyn siitä puomityöskentelystä irti esteitä ajatellen. Jokainen ratsastuskerta täytyy ratsastaa ajatuksella, ei tehdä jotain tehtävää vaan sen takia koska se on helppo tai kiva. Esim vuoden takainen minä saattaisi tehdä Justiinan kanssa jotain ihan älyttömiä ravi- ja laukkaväistöjä, nyt taas minä tekisin ympyrällä puomilähestymisiä tai vaikka temponvaihteluita jotta pystyisin säätämään askelta eteen ja taakse. Viimisimmästä harjoituksesta olisi paljon enemmän hyötyä. Jokaisen ratsastuskerran on oltava suuniteltu ja huolellinen.

Justiinan veli Emidio "Eemeli"

- Tämän vuoden aikana on tullut nähtyä erilaisia tapoja ratsastaa, ja nyt on löytynyt sopivin "tyyli" mulle ja Justiinalle. Herkälle tammalle ei missään nimessä sovi pohkeella ja ohjalla ahdistus, vaan sen kanssa pitää olla todella rento, pehmeä, myödätä ja päästää jalalla.

- Ollaan Justiinan kanssa päästy hyppäämään ensimmäinen kisakautemme, käyty kenttäkisoissa ja jopa sijoituttu siellä, voitettu 110 cm luokka, käyty koulukisoissa ja tehty kaikkea kivaa. Itse olen käynyt muiden hevosilla kisoissa ja muuten vaan ratsastamassa, voittanut lainahevosella 100 cm luokan, hypännyt ekoja 110-120 cm ratojani. Hollannissa pääsin näkemään kilpahevosten arkea ja muuta elämää, vaikka en sinne pystynytkään jäämään niin sain mahtavan tilaisuuden katsoa sopisiko ala minulle. Myös ihan tämänhetkisessä työssäni tallilla olen oppinut vielä enemmän hevosen loimituksesta, hoidosta ja muusta.

Me Justiinan kanssa Niinisalossa, kuva Heidi Lammi

Vuosi on ollut tosi opettavainen, toivon että tänä vuonna 2016 opin vielä lisää käytäntöä ja teoriaa kilpahevosen treenaamisesta, ratsastuksesta ja ihan mitä vaan hevosen hoidosta. Kunhan nämä kamalat pakkset menisi ohi, niin pääsisin taas ratsastamaan ja valmennuksiin. Nyt olen vaan talutellut Justiinaa ja tiistaina ohjasajoin sen. Nyt kipeänä kirjoittelen, joten anteeksi kaikki kirjoitusvirheet! 

Mutta kiitos kaikki ystäväni, valmentajani, ihana hevoseni, vanhempani ja muut ketkä ovat mahdollistaneet minun harrastamisen ja kilpailemisen menneestä vuodesta 2015! Toivottavasti v 2016 tulee vielä parempi!