Viimiset ulkokisat ja saikkuilua

Huomatkaa meidän upouusi Ps of Swedenin otsis, kiitos Ridmer! 

Meidänhän piti olla viime sunnuntaina Ypäjällä estekisoissa, mutta kyytipulmien takia vaihdettiin isot kisat lähitallin pienempiin kisoihin. Saatiin kyyti paikanpäälle, mutta takaisin oli käveltävä takaisin. Onneksi Emma ja hänen hevosensa sekä kisahoitaja Isa oli mukana, niin oli seuraa kävelymatkalle! Oltiin kisapaikalla aikasessa, sillä Emma hyppäsi luokan ennen minua ja kävelin sen luokan radan kun kaikissa oli sama rata. Samalla mua vähän peloteltiin että tuolla oli kuulemma todella hankala ratsastaa isompia luokkia kun kenttä on niin pieni, ja usein tila loppuu ratsukolta kesken. Itse rata oli aika lyhyt, vain kaksitoista estettä sisältäen uusinnan. Suunittelin kävelyssä tosi tarkasti ratsastettavat tiet, kun tilaa oli oikeastikkin aika rajallisesti käytettävissä. 

Hieman käveltyäni lähdin verkkaamaan Justiinaa. Verkka-alue oli oikeesti tosi pieni, mä olen aina pitänyt Ypäjän Haimihallin kisaverkkaa pienenä mutta... Okei Ypäjän verkasta tekee pienen ehkä se kun siellä on aina iso lauma hevosia, mutta tuolla verkka oli pieni jo muutamalle. Sain kuitenkin kaikki askellajit mentyä läpi, ja hypättyä muutaman ysikympin hypyn ja muutaman ison. Justiina oli aika villi, se ei olisi ollenkaan tahtonut kuunnella ja kävi ihan hirveesti kierroksilla koko verkan ajan. Mun oli kaiken lisäksi tosi vaikee ylläpitää hyvää laukkaa tiukoissa kaarteissa, joten lähestymiset verkkaesteille ei olleet mitä parhaimmat. 

Ykkösesteeltä, joka oli myös uusinnan yhdestoista eli tokavika.

Radalle lähdin toisena ratsukkona, nostin rauhassa laukan ja suuntasin ensimmäiselle esteelle joka tuli ikäänkuin diagonaalilla tai täyskaarrolla. Tulin ehkä hieman liian alitemmossa alkuradan, mutta Justiinalla oli kuitenkin hyvä laukkarytmi. Kakkonen ja kolmonen oli viiden askeleen pysty-okseri linja. Se suoritettiin aika tasasesti ja nätisti, nelonen oli yhden askeleen sarja. Sarjat on meille tosi vaikeita, Dumissa alkukesällä saatiin sarjan b-osa alas, samoin Ypäjällä. Kummassakin oli kylläkin kahden askeleen sarja sisään okserilla, ja nyt näissä kisoissa oli yksi askel ja pysty-okseri. Yritin muistaa Erikan neuvot myötäämiselle varsinkin sarjoilla, eli lantio eteen ja ylävartalo ylemmäs. Sarjalta päästiin puhtaasti yli, on nämä yhden askeleen sarjat meille paljon helmpompia! Okserilla sisään on mielestäni paljon vaikeampia kun Justiina saattaa hypätä hieman isosti sisälle enkä itse yhtään ehdi tehdä välissä mitään. 

Sarjan jälkeen toisella pitkällä sivulla oli kuuden askeleen kaareva linja, okeri-pysty. Toin Justiinan pystylle ehkä hieman liian pohjaan, mutta hyvin se ylittyi. Sille pystylle (eli este nro 6) heitin kuitenkin ihan liikaa ohjaa pois ja ylävartaloa liian eteen. Se hankaloittaa Justiinan hyppäämistä ja muutenkin epätasapainottaa koko rataa. Seiskan hyppy oli hieman selätön, mutta ok. Siitä viisi sujuva aja hyvää laukka-askelta kasille, ja uusintaan. Kasi oli mun mielestä aika onnistunut, esteen jälkeen Justiina lähti hieman kovaa mutta pysyi hanskassa. Uusinnassa oli vaan neljä estettä, yksi linja ja kaksi okseria. Linja oli suora viiden askeleen linja, jonka toiselle esteelle ratsastin ehkä hieman vinoon, mutta tajusin korjata. Linjan viimisen esteen jälkeen en kyllä tajunnut vaihtaa laukkaa, enkä edes olisi ehttinyt. Tiesin että Jusu hyppää joten oli pakko tulla okserille ristilaukassa. Siitä nopea tie viimiselle okserille ja puhtaasti yli. 

Este nro kahdeksan.

Sarjan b-osa.

Päästiin siis maaliin ilman virhepisteitä ja aika hyvällä ajalla, joten jäin odottelemaan luokan loppumista jospa jonkun palkinnon nappaisi. Käveltiin siinä pihapiirissä Jusman kanssa, samalla kun Jusu keräsi kauheasti kehuja. Olen kyllä joka kisoissa saanut kehuja, että onpas mulla nätti hevonen. :) Luokka loppui ja voitettiin se, kaiketi ainoalla nollaradalla. Siitä se lähtee! Käytiin vielä hakemassa rusetti, tavarapalkinnot sekä laukkaamassa kunniakierros. Tavarapalkintoina oli kello, ruokaa, hanskat, sukat ja rasioita, kiitos hirveesti kivoista palkinnoista vielä! Lähdettiin sitten Isan ja Emman kanssa kotimatkalle, joka kesti kävellen kaksi tuntia. Oltaisiin voitu mennä asfalttitietä pitkin nopeammin, mutta ei viititty kun ei ollut heijastimia mukana. Melkein heti päästiin tuttuihin maastoihin, kun Jusun kanssa maastoillaan aika pitkällä Bodominjärven ja Nuuksion suunnissa. Musta on vaan tullut kovin arka maastoilija sen jälkeen kun mulle kerrottiin metsikössä asuvasta ilveksestä, joten olen lähinnä vaan pellolla nykysin käynyt :D

Valmentajani mielestä rata oli aika hyvässä rytmissä, mutta alkuun hieman alitempoinen. Myötäsin myös hieman liikaa ja röhnötin kaulalla joissain hypyissä, mutta kuitenkin itse hypyt oli hyviä ja Justiinakin auttoi minua. Tästä se sitten lähtee! Mitään loppukauden kisoja en uskalla suunitella kun on tämä saikku, mutta marraskuussa Emman kanssa mietittiin josopa käytäisiin kansallisissa Hyvinkäällä ja Ypäjällä. 

Este nro seitsemän oikealle, vasemmalle tuo este on nro kymmenen. 

Perusradan este nro viisi, joka samalla uusinnan eka eli yhdeksän.

Mutta ai niin, mikä ihmeen saikku? Ratsastin Justiinan aika rennosti maanantaina kisojen jälkeen, lähinnä kävin mäessä laukkaamassa ja muuta mukavaa. Justiina oli iloinen oma itsensä. Tiistai-iltana tulin sitten tallille aikeissani treenata koulua, mutta harjatessa tammaa huomasin jotain epätavallista sen selässä. Satulan alla oli noin puolen nyrkin kokonen möykky, jota Justiina arko tosi paljon jos vähänkin koski. Kuumetta ei ollut, ell sanoi että seuraile aamuun asti. Tiistaina kävelytin Justiinan maasta käsin, ja keskiviikkona varasin klinikalle ajan torstaiksi. Torstaina Talliklinikka sitten saapui paikalle, ultrattiin möykky ja tutkittiin sitä. Ennen ultraa jouduttiin antamaan reilusti rauhotetta kun selkä oli niin arka. Ultrassa sitten näkyi möykyn sisällä olevan verta, eli möykky on verenpurkauma eli tuttavallisesti mustelma. Koska Justiinalla on tallissa loimi ja ulkona kaksi, eikä niissä näkynyt kaverin pureman jälkiä, vaihtoehdoksi jäi piehtarointi kiven päälle. Piehtarointiahan tämä tyttö rakastaa! Tuomiona viikko maasta käsin liikutusta, kipulääkekuuria ja mustelman häivyttyä saa alkaa laittamaan satulaa selkään. Toivottavasti se näin sitten paranee, ettei tarvi alkaa piikittämään. 

Uusinnan vika, eli nro kaksitoista mikä on samalla peusradan kolmonen.

Kuvat © Isa ja Nora, huonolaatusia koska on kännykällä tai videolta otettuja. :)